Heinäkuu ja kuuma aamu
15:37
Herään hiessä heinäkuiseen huomiseen. Sateet ovat pitkään
piiskanneet ikkunalasejani ja epävakaa sää vienyt kesäfiiliksen oman asenteen
armoille, sillä sään saralta sitä ei ole herunut. Tämä perjantainen on
poikkeuksellisen poutainen ja elohopea on noussut mittarissa verrattain
korkealle. Kuumuus on läsnä. Niin myös krapula. Eilinen on mennyt tehokkaissa
merkeissä Tavastialla, kun Jukka & Jytämimmit (R.I.P) jyräsi yleisön ylitse
ihan kunnolla. Pitissä on päästelty höyryt pihalle. Tapasin Tolosen
vanhemmatkin keikalla.
Näin heidät ensi kertaa koskaan.
Rokkikeikalla.
En mä turhaan tätä projektia tee juurikin kyseisen herran
kanssa.
Suuret suunnitelmat
16:12
Kahvia. Kelailen päivän toimintasuunnitelmaa. On leppoisaa
pitää kesällä suunnitelmat suhteellisen avoimena, niin voi tarttua toimeen sen
mukaan, minne mikäkin impulssi juuri kyseisellä hetkellä sattuu viemään. Viikonloput
ovat tietenkin parhaita. Ja vaikeimpia. Miten valita kaikesta hyvästä se paras.
Missä olisikaan mukavinta olla? Mistä jää parhaat muistot? Mihin mulla on
varaa?
Tälle päivälle on
kolme suunnitelmaa:
1) Lähteä Rauhalaan tekemään tätä juttua.
2) Ottaa vastaan tarjottu keikka Lohjan seuratalolta Tiisun
ja Jabaduu Jamin kanssa.
2) Painella universumin ytimeen elektronisen tanssimusiikin
festivaaleille Ristiinaan.
Päätökset pyörivät vaakakupissa. Hörpin hissukseen kahvia
kauramaidon ja savukkeen kera. Laitan Jytä-Yamahan soimaan. Mitä mä haluaisin
tehdä?
Haaveet kaatuu
16:41
Kosmoksen lipunmyynti loppuu viideltä. Katson, että lippuja
on onneksi jäljellä ja lähden rullaamaan kotoani kohti piljettimyymälää
Kampissa. Yhdet tanssifestarit kesässä
tarvitsee mielen ja jalkapohjien hyvinvoinnin takia. Saavun myymälään viis
vaille viis.
Festivaaliliput loppuunmyyty.
Sydän hakkaa krapulan, kofeiinin, kiivaan polkemisen ja yhtäkkisen
suunnitelman turmeltumisen takia.
Ei voi olla.
Soitan ystävälleni, joka tarjosi keikkamahdollisuutta Lohjan
seuratalolla. Engström on eilen illanvieton tiimellyksessä avautunut, että mainitsematon
yhtye on peruuttanut esiintymisensä mainitsemattomasta syystä. Hän pyytää ystävällisesti
meitä paikkaamaan tilannetta.
”Haloo?”
Hän on pyytänyt mua ilmoittamaan iltapäivällä tulemmeko vai
emme.
”Saatiin siihen jo toinen bändi. Isoisä Kohtu Kohtu tulee.”
Ei voi olla.
”Mä sanoin sulle et kolmelta ilmotat viimeistään.”
Eikä.
Niinhän hän sanoi.
Ja kello on viis.
Rauhala. Rauha. Rauhassa.
17:05
Seison Tavastian pääovien edessä. Revityt farkkushortsit
jalassa, plehat päässä ja liivi hiessä. Selaan puhelintani.
Onnibus.
Oulu.
Lähtö jonka olin eilen katsonut on loppuunmyyty.
Ei oo todellista.
Soitan Toloselle.
”Monelta se keikka oli?”
Kultainen puhelu
17:23
Harmittaa.
Kiroon hetken itseäni.
Miten jäinkään vaiheilemaan?
Poltan raivokkaasti kolmatta savuketta.
Mietin pitäisikö lähteä peukuttamaan Ouluun.
Katson kelloa.
Ja luovun ajatuksesta.
Mietin lähtiskö sitä Lohjalle?
Äh.
Oivallan, että nyt ei ole aika jäädä märehtimään.
Puhelin kouraan.
Aloita A:sta.
Kolmannella tärppää.
Kultainen puhelu.
”Me ollaan just lähössä ajaa Ristiinaan.”
”Meil on autossa yks paikka vapaana, yks kaveri feidas ja
lähti Turku Moderniin.”
”Meil on sen festarilippukin, se jäi nyt ylimääräseksi.”
Ei oo todellista.
Transsitanssit
23:52
Ristiinassa on bileet täydessä tikissä. Metsässä kimaltaa ja
basso pumppaa. Kaikki tuntuu olevan kohdallaan.
Punaviiniä tanssilattialla tuoremehutetrasta tykittäen mietin
mitenköhän Tolosella menee.
Onkohan keikka jo päättynyt? Missäköhän he painelevat juuri
nyt? Onkohan jatkobileet tiedossa?
Päänsisäinen arvuuttelu loppuu, kun kauan, kauan sitten
viimeksi näkemäni ystäväpariskunta tulee tervehtimään.
”Katohan, pitkästä aikaa!”
Ajatus katoaa ja syvennymme tanssimusiikin loputtuomiin
äänispiraalipyörteisiin.
Kuvat kertokoot mitä Rauhalassa tapahtui kulissien takana.















































